Retki Korkeasaareen

Käytiin Pääsiäisenä Korkeasaaressa. Joka kesä ollaan eläimiä käyty katsomassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa jo keväällä.

Oli kiva käydä eläintarhassa eri vuodenaikana kuin tavallisesti, etenkin karhut oli todella virkeinä juoksemassa ulkona. Onnistunut reissu ja kotiinviemisiksi saimme viedä itsetehdyn linnunpöntön. Korkeasaari oli osallisena miljoona linnunpönttöä hankkeessa ( http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa ). Meidän linnunpönttö menee puuhun mökille.

Useampi tunti kului mukavissa merkeissä ulkoillessa.

Talvilomalla Lapissa

Olimme Pyhällä viikon, niinkuin aikaisemmin kirjoittelinkin. Kuvia tuli otettua reissulla todella vähän, mutta tässä matkamme tiivistettynä:

Perjantaina lähdettiin ennen puoltapäivää lentokentälle, josta puna nokkainen (poikamme nimitys Norwegianille) kyyditsi meidät Rovaniemelle. Pieneltä kentältä saimme nopeasti avaimet jo ennakkoon vuokraamaamme autoon. Pienen turvaistuin säätelyn jälkeen pääsimme matkaan. 

Ensimmäisenä kohteenamme oli Rovaniemi, jossa yövyimme scandicin hotellissa. Kaupungilla vietimme loppu päivän rennosti ruokaillen ja oleskellen. Seuraavana päivänä heti aamupalan jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme vain muutaman kilometrin Joulupukin pajakylään, joka on ympäri vuoden auki. 

Itse joulupukki oli tietenkin meidän kaikkien mielissämme ja pukkihan me tavattiin. Lapset olivat niin innoissaan tästä, että kyllä kannatti tämän takia yöpyä Rovaniemellä. Muita napapiirin aktiviteettejä emme käyttänetkään, vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta hintavilta. Postitoimistosta lähetimme muutamalle  tärkeälle kaverille postikortit joulupukin leimoilla varustettuna. 

Joulupukki, näkemämme porot ja postitoimisto olivat jo aivan riittävät nähtävyydet 3- ja 6-vuotiaille. Napapiirillähän olisi ollut joitain kauppoja kierrettävänä, mutta itsekkin halusin kiertää ne kaukaa ja vain käydä tervehtimässä joulupukkia. Itse pukin tapaamisesta ei peritä maksua, mutta myytävät kuvat ja videot (itse ei saa pukista kuvia ottaa) ovatkin aika suolaisen hintaisia.. Ja kukas ei nyt kuvaa ostaisi jos kerran joulupukin kerrankin näkee ihan Napapiirillä asti. 

Napapiiriltä ajeltiin lopulliseen kohteeseen Pyhälle, ajoimme matkaa Rovaniemeltä Pyhälle vajaa kaksi tuntia. Onneksi nuorempi nukkui suurimma osan matkasta, joten matka taittui rauhallisesti. Tosin meille etelän ihmisille yllätyksenä tuli teiden kapeus ja liukkaus.

Mökkimme oli tarpeeksi tilava kahdeksalle ja varustelutaso hyvä. Päivän mittaan mökille saapui loputkin reissulaiset, ätini, isäni, siskoni ja hänen poikaystävänsä. On ihanaa lomailla isommalla porukalla. Meidän tapauksessa se on jo toiminut monta kertaa. Meillä on sellaiset isovanhemmat jotka viihtyvät paljon lasten kanssa ja silloin me vanhemmat saamme hetken aikaa olla kahdestaan ja lähteä vaikka laskettelemaan. Tietenkin myöskin toisten ihmisten seura! Mikäs sen parempaa kuin illalla makoilla sohvalla pikkusiskon kanssa ja syödä sipsiä.

Viikon aikana oli tarkoituksena lasketella, hiihtää, käydä pulkkamäessä, ulkoilla, oleilla, mökkeillä, bongata poroja ja etenkin ottaa rennosti. Etenkin laskettelua olin odottanut ja ihanaahan se oli, monen vuoden tauon jälkeen. Nämä kaikki päästiin tekemään, pienellä lisämausteella. 

Kahdeksasta seitsemän sairasti vatsataudin, ensimmäiset kaksi päivää oltiin terveenä, sen jälkeen kokoajan joku sairasti. Hiukan taudit hidasti menoa, ei lähdetty käymään Pyhän ulkopuolella niinkuin alkuun oli ajatuksena esim poro safarilla.. Onneksemme oli kuitenki pohjoisen hiihtoloma viikko ja rinteisiin oli järjestetty ohjelmaa. Joten poroja näimme Pyhän omassa poroaitauksessa ja pääsivät lapset poroja syöttämäänkin.

Lauantaina tuli täyteen viikko ihanaa mökkeilyä ja ajoimme aikaisin aamulla Rovaniemelle. Lento oli noin viisi tuntia myöhässä. Hiukan raskas lopetus lomalle odotella pienellä lentokentällä noinkin kauan, mutta lapset ottivat rennosti, joten meillä aikuisillakin säilyi fiilis hyvänä odotteluista huolimatta.

Pohjoisen matkailu ei ole meille ennestään tuttua perheenä, mutta hyvä mieli jäi reissusta. Ehkä joku talvi taas suunnataan pohjoisen lumille aurinkoloman sijaan. 

Pyhä, Lappi

Viikon mittainen reissu Pyhällä takana. Kiva reissu ja hieman erilainen mitä tavallisesti. Paljon takana ulkoilua, hiihtämistä, laskettelua, mökkeilyä ja sairasteluakin. 

Innostuin hiihtämään sitten yläasteen ja parhaimmillani hiihdin 6,5 kilometrin lenkin. Poika hiihti isänsä kanssa jo reilun kahden kilometrin lenkkejä ja 3-vuotias tyttö hiihteli evästauon voimalla 200 metriä. Laskettelemassakin käytiin, lapsetkin kokeilivat ja poika innostui kovasti. Taitaa ensi vuonna tulla tutuiksi etelä-suomen laskettelukeskukset kun käydään lisää treenaamassa uutta lajia. 

Ilmat olivat mainiot ulkoilun kannalta, muutama plussa aste ja maksimissaan viisi astetta pakkasta. Pojan odottamia revontulia ei siis nähty lämpimän ja pilvisen ilman takia.

Kirjoittelen tarkemman matkakertomuksen lähipäivinä.

Pataleipä

Pataleivät taitavat olla nyt kovassa huudossa. Ovathan ne käteviä, joissakin resepteissä voi taikinankin jo sekoittaa pataan ja eikun uuniin. Tämä resepti on hieman erilainen, mutta leivän kuori tuli ihanan rapeaksi tällä tavoin mitä ohjeessa kerrotaan. Itse siis ainakin innoistuin niin monen muun tapaan tästä pataleipä villityksestä. Laitan reseptin linkin tänne. Sain ystävältäni linkin makuja.fi sivustolle josta reseptin löytää:

 http://www.maku.fi/reseptit/pataleipa

Kivaa tässä oli se, että taikinan voi tehdä edellisenä päivänä ja paistaa leipä aamupalaksi. Meillä ainakin upposi leipä kokonaan neljälle aamupalana. NAM!

Lapsen kanssa matkalla, kaupungissa ja rannalla

Lapsen kanssa matkustus... Tästä aiheesta on paljon kirjoituksia netissä. Ajattelinpa kuitenkin laittaa myös omat kokemukseni tänne.

Usein lähtiessämme liikenteeseen on kyseessä sitten juna, lentokone tai harvemmin pitkillä matkoilla käyttämämme auto niin otan mukaan jotain tekemistä. Paperi ja kynät on aina mukana, niitä on helppo käyttää myös ravintoloissa ja kuuluvatkin meidän jokaisen ravintola reissun varustukseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakkin. Mukaan tulee myös jokunen kirja tai lehti. Lisäksi lapset saavat valita muutaman lelun niin, että ne mahtuvat omiin reppuihin. Ja tietenkin tärkeät unilelut mukaan, ne auttavat vieraassa paikassa nukahtamiseen.

On meillä myös iPad mukana varmuuden vuoksi, aina sitä ei edes ole tarvittu yli kuudenkaan tunnin lennon aikana. Mutta välillä tabletti on korvaamaton, jos vaikka ollaan kävelty kaupungilla paljon ja tulemme hotellille. Lapsilla vielä energiaa riittää ja me aikuiset kaipailisimme lepohetkeä. silloin on loistava hetki laittaa ohjelma tai jokin peli pyörimään ja loikoilla itse hetki sängyllä.. Kohta jaksaa taas.

Ainakin meidän lapset viihtyvät kaupungissa kuin rantalomallakin. Onhan rantalomailu "helpompaa" kun voi lillua lasten kanssa uima-altaalla ja käydä välillä syömässä, kävellä hieman ja siirtyä rannalle hiekkaleikkeihin.

Kaupunki matkustamisessa pitää ottaa toisenlainen asenne, sinne ei mennä lepäämään vaan tutkimaan uutta ja tutustumaan paikallisten arkeen. Silloin kävelemme myös paljon, mutta tärkeintä on huomioida lapset. Otamme etukäteen selvää mitä tekemistä kaupungista löytyy: leikkipuistoja, eläintarha, puistot, lapsille suunnatut museot, mahdolliset uimapaikat.. Usein löydämme kohteita jotka kiinnostavat meitä aikuisia, mutta myös lapsia. Silloin kaikki viihtyvät.  Ravintolassa tai kahvilassa istumisesta (josta me aikuiset pidämme) tehdään kivaa kirjojen ja piirtämisen avulla. Jutellaan paljon ja mietitään kaupungin menoa, ollaan läsnä. Kun lapsi nauttii olemisesta saa aikuinen myös ilon matkustamisesta.

Kaupunki matkailu vaatii mielestäni aikuiselta enemmän, mutta onnistuu mainiosti kunhan vain ottaa lapset huomioon ja tehdään asioita heidän tahtiin. Kaupoissa ei meidän lasten kanssa kovin paljoa pysty kiertämään kun pitkästyminen iskee nopeasti, mutta sen sijaan voimme kävellä kaupungin puistoissa, pysähtyä jätskille ja seurata menoa. Lapsillekin on raskaampaa matkustaa kaupungissa, koska kokoajan on katseltavaa ja pitää muistaa huomioida liikenne sekä muut ihmiset eri tavalla kuin rauhallisemmassa kohteessa. Mielestäni siksi onkin tärkeää vain myös olla asunnossa tai hotellissa ja ottaa rennosti. Suosinkin asuntoa tai huoneistohotelleja, koska tarvittaessa voi tehdä nopean ruoan tai iltapalan jos porukka ei enään jaksakkaan lähteä liikenteeseen, vaan haluaa rentoilla.

Poikamme ollessa 1,5 vuotias olimme Berliinissä, se on jäänyt mieleen matkana jolloin käveltiin joka päivä niin paljon, että illalla nukahdimme aina samaan aikaan kuin poika. Pojalla oli silloin vaihe, ettei hän viihtynyt rattaisssa muuten kuin ollessamme liikkeessä jos vain pysähdyimme kahville alkoi huuto ja raivo. Kun taas kävelimme poika oli tyytyväinen. Ruokailut ja pojan nukkuessa päiväunia saimme istua, muuten kävelimme.... Reissun jälkeen me aikuiset oltiin varmasti väsyneempiä kuin ennen matkaa, mutta meille jäi matkasta kaikille paljon hyviä muistoja. Kun taas samaisen pojan kanssa olimme olleet juuri kolme kuukautta aikaisemmin Barcelonassa, jolloin tätä rattaiden pysähtymisestä johtuvaa huutoa ei ollut lainkaan.

Lasten ikä ja luonne vaikuttaa myös hyvin paljon matkan laatuun. Meidänkin lapset ovat erilaisia reissaajia, poika on aina ollut hyvä automatkaaja. Tytön ollessa nyt 3,5 vuotias en lähde hänen kanssa mielellään yli kahden tunnin automatkalle. Tempperamenttiä oli jo havaittavissa kun tyttö huusi 3 kuukauden vanhana sateisen marraskuisessa Tukholmassa niin paljon, että söimme neljän päivän aikana ainakin neljä kertaa pikaruokalassa tai ruuat tuotiin hotellille jossa tyttö viihtyi mainiosti. Tätäkin reissua muistellaan nyt huumorilla, vaikka silloin oli huumori kaukana. Tosin tuota samaa huutoa olisimme kuunnelleet myös kotona. Toisaalta tyttö on nykypäivänä mukautuvampi, muuttuu suunnitelmat tai reitit viime tingassa hän ei valita.. Kun taas poika pokkuroi vastaan ja haluaisi, että mennään niinkuin oli sovittu tai miten ennen ollaan tehty.

Erilaisia matkustajia lapset ja aikuiset. Ja erilaisia matkustajia ovat perheetkin, kaikki omalla tyylillään.

Muistelua: Tanskan matka

Nyt ei ole mitään matkaa tehtynä lähi kuukausina, joten kerron kesäloma matkasta joka on jäänyt varsinkin vanhemman lapsemme mieleen todella ihanana reissuna. Kohteena Tanska.

Lensimme Kööpenhaminaan, josta vuokrasimme kentältä auton. Ilma oli ensin mitä sateisin ja alku automatka oli sen takia epämukava. Hetken vei totutella uuteen (huonoon) autoon, uusiin teihin ja vieläpä matkan varrella oli paljon tietöitä.

Suuntasimme vain noin parin tunnin päähän leirintäalueelle (Camp Hverringe), joka sijaitsee Dalbyssa. Alue oli täysin maaseudulla merenrannalla. Meillä oli etukäteen vuokrattu sieltä pieni mökki.

Alue oli hieno, niin luonto ja rantakin, mutta myös palvelut. Oli uima-allasalue, iso leikkipuisto, pomppulinnoja, köysi kiipeilyrata, kotieläimiä, jopa pieni ja toki kallis kauppakin löytyi. Myös yleiset tilat olivat siistit. Näissä rennoissa maisemissa lomailimme kolme rauhallista ja kaunista päivää.

Kolmantena päivänä lähdettiin ajelemaan taas noin kahden tunnin päässä sijaitsevaan Vejlen kaupunkiin, jossa majotuimme hotellissa (Vejle center hotel). Hotelli ei sinäänsä saa erityiskehuja, mutta huoneet olivat normaali hotellihuonetta tilavammat ja aamupala oli hieman keskivertoa parempi. Keskustaankin oli lyhyt kävelymatka ja hotellin vieressä kulki pieni joki jonka vartta kävelimme. Eli oiva paikka lapsiperheelle. Vejlessä olimme kaksi yötä.

Matkalla keskustaan

Vejlen keskustassa virtaa kaunis joki

Suurin syy miksi tulimme Vejleen oli Legoland. Tottakai kun Tanskaan tulee on ajeltava kohti Billundia ja legolandia. Lähdimme aamulla ajamaan noin puolentunnin matkan, puistossa olimme useamma tunnin.

Nuorempi lapsemme oli tuolloin vasta hieman vajaa 2 vuotta, joten hän suuremmaksi osaksi vain seurasi menoa. Mutta 4-vuotias sai jo hieman enemmän irti, legokaupunki ja pienemmille lapsille suunnattu huvipuiston osa olivat mieluisia. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kouluikäisenä Legolandista saa paljon enemmän irti. Mutta olihan paikka nähtävä ja kaikki tykättiin. Etenkin lego rakennelmat, lentokentät, kaupungit ym. jäivät meidän mieliimme.

Vejlestä ajeltiinkin takaisin Kööpehaminan lentokentälle, jonne palautimme auton. Sieltä otimme junan Kööpenhaminan keskustaan jossa meitä odotti hotelli varaus kolmeksi yöksi (Scandic hotel copenhagen). Perus scandic hotelli, perus kokoiset eli aika pienet huoneet neljälle henkilölle. Aamupala oli laaja, mutta ihan perus tasoa.

Kööpenhaminassa kävimme tottakai Tivolissa, joka olikin kiva paikka. En olisi uskonut, että näin rauhallista ja "hiljaista" huvipuistoa voi olla..

 Puistomainen fiilis toi rauhaa huvipuistoon ja vaimensi kovia ääniä. Huvipuistossahan oli vaikka mitä! Pojalle ostettiin viisi laitelippua ja ne riittivät mainiosti, myöskin Rasmus-nallen leikkipuisto oli kiva paikka molemmalle lapselle. Samassa yhteydessä oli hyvät lastenhoitohuoneet. Ravintoloita oli paljon ja näyttivät ihan tasokkailta, emme kuitenkaan itse syöneet puiston alueella.



Toisena kohteena meillä oli eläinpuisto. Päälimmäisenä mieliin on jäänyt jääkarhu, jonka "häkki" ja vesiallas olivat tehty hienosti ainakin näin asiakkaan näkökulmasta.

 Paljon muitakin eksoottisia ja ihan pohjoismaisiakin eläimiä puistossa oli. Puisto oli laaja, onneksi seisomalauta oli rattaissa mukana niin jaksettiin kiertää puisto läpi. Takaisin kävellessämme hotellille kastuimmekin totaallisesti sateen iskiessä, onneksi vasta silloin eikä puistossa.

Muita kohteita meillä ei Kööpenhaminassa ollut suunniteltukaan, halusimme myös vain kävellä kaupunkia pitkinpoikin, mikä osottautuikin ihan hyväksi ajanvietteeksi.

Viimisenä päivänä lentomme lähti vasta illalla, kävimme ajanvietteeksi Tycho Brahe planetaariossa. Poikamme viihtyikin siellä hyvän tovin.

Kotimatkaan lähdettiin ja reissusta palattiin iloisin mielin. Vaikka olemme matkustaneet perheenä jo paljon niin rantakohteissa kuin kaupungeissakin, tämä oli ensimmäinen matka kun olimme liikenteessä autolla ja vaihtelimme paikkoja. Mutta ei varmasti jää viimeiseksi.

Lapsille: Pinaattiletut

Voiko varmempaa ruokaa lapsille olla: itsetehdyt pinaattiletut. Meillä ainakin toimii!! Teen näitä usein tupla annoksen niin riittää seuraavaankin päivään. Näitä paistellessa menee kuitenkin aikaa... Pinaattiletut ovat pikaruokaa vain kun ne ostaa kaupasta, sitäkin meillä tehdään sillon tällöin.  Nyt valmistin tämän annosmäärän tyttärelleni joka on influenssassa ja jo neljättä päivää kuumeessa. Mutta näitä hän toivoi ruuaksi ja jopa söikin muutaman.. Jääkaapissa odottaa vielä iso kasa lisää.

PINAATTILETUT

0,5 l kevyt maitoa

2,5 dl vehnäjauhoja

2 kananmunaa

1 tl suolaa

1-2 tl sokeria

mustapippuria

n. 1/4 dl sulatettua voita

200-300g pakaste pinaattia (sulatettuna)

- Vatkaa maito, vehnäjauhot, munat, suola, sokeri ja pippuri

- Lisää sulatettu voi ja sulanut pinaatti. Anna taikinan turvota hetki

- Paista kuumalla pannulla letut

Puolukkahillon kanssa todella hyvää!