Lapsen kanssa matkalla, kaupungissa ja rannalla

Lapsen kanssa matkustus... Tästä aiheesta on paljon kirjoituksia netissä. Ajattelinpa kuitenkin laittaa myös omat kokemukseni tänne.

Usein lähtiessämme liikenteeseen on kyseessä sitten juna, lentokone tai harvemmin pitkillä matkoilla käyttämämme auto niin otan mukaan jotain tekemistä. Paperi ja kynät on aina mukana, niitä on helppo käyttää myös ravintoloissa ja kuuluvatkin meidän jokaisen ravintola reissun varustukseen niin kotimaassa kuin ulkomaillakkin. Mukaan tulee myös jokunen kirja tai lehti. Lisäksi lapset saavat valita muutaman lelun niin, että ne mahtuvat omiin reppuihin. Ja tietenkin tärkeät unilelut mukaan, ne auttavat vieraassa paikassa nukahtamiseen.

On meillä myös iPad mukana varmuuden vuoksi, aina sitä ei edes ole tarvittu yli kuudenkaan tunnin lennon aikana. Mutta välillä tabletti on korvaamaton, jos vaikka ollaan kävelty kaupungilla paljon ja tulemme hotellille. Lapsilla vielä energiaa riittää ja me aikuiset kaipailisimme lepohetkeä. silloin on loistava hetki laittaa ohjelma tai jokin peli pyörimään ja loikoilla itse hetki sängyllä.. Kohta jaksaa taas.

Ainakin meidän lapset viihtyvät kaupungissa kuin rantalomallakin. Onhan rantalomailu "helpompaa" kun voi lillua lasten kanssa uima-altaalla ja käydä välillä syömässä, kävellä hieman ja siirtyä rannalle hiekkaleikkeihin.

Kaupunki matkustamisessa pitää ottaa toisenlainen asenne, sinne ei mennä lepäämään vaan tutkimaan uutta ja tutustumaan paikallisten arkeen. Silloin kävelemme myös paljon, mutta tärkeintä on huomioida lapset. Otamme etukäteen selvää mitä tekemistä kaupungista löytyy: leikkipuistoja, eläintarha, puistot, lapsille suunnatut museot, mahdolliset uimapaikat.. Usein löydämme kohteita jotka kiinnostavat meitä aikuisia, mutta myös lapsia. Silloin kaikki viihtyvät.  Ravintolassa tai kahvilassa istumisesta (josta me aikuiset pidämme) tehdään kivaa kirjojen ja piirtämisen avulla. Jutellaan paljon ja mietitään kaupungin menoa, ollaan läsnä. Kun lapsi nauttii olemisesta saa aikuinen myös ilon matkustamisesta.

Kaupunki matkailu vaatii mielestäni aikuiselta enemmän, mutta onnistuu mainiosti kunhan vain ottaa lapset huomioon ja tehdään asioita heidän tahtiin. Kaupoissa ei meidän lasten kanssa kovin paljoa pysty kiertämään kun pitkästyminen iskee nopeasti, mutta sen sijaan voimme kävellä kaupungin puistoissa, pysähtyä jätskille ja seurata menoa. Lapsillekin on raskaampaa matkustaa kaupungissa, koska kokoajan on katseltavaa ja pitää muistaa huomioida liikenne sekä muut ihmiset eri tavalla kuin rauhallisemmassa kohteessa. Mielestäni siksi onkin tärkeää vain myös olla asunnossa tai hotellissa ja ottaa rennosti. Suosinkin asuntoa tai huoneistohotelleja, koska tarvittaessa voi tehdä nopean ruoan tai iltapalan jos porukka ei enään jaksakkaan lähteä liikenteeseen, vaan haluaa rentoilla.

Poikamme ollessa 1,5 vuotias olimme Berliinissä, se on jäänyt mieleen matkana jolloin käveltiin joka päivä niin paljon, että illalla nukahdimme aina samaan aikaan kuin poika. Pojalla oli silloin vaihe, ettei hän viihtynyt rattaisssa muuten kuin ollessamme liikkeessä jos vain pysähdyimme kahville alkoi huuto ja raivo. Kun taas kävelimme poika oli tyytyväinen. Ruokailut ja pojan nukkuessa päiväunia saimme istua, muuten kävelimme.... Reissun jälkeen me aikuiset oltiin varmasti väsyneempiä kuin ennen matkaa, mutta meille jäi matkasta kaikille paljon hyviä muistoja. Kun taas samaisen pojan kanssa olimme olleet juuri kolme kuukautta aikaisemmin Barcelonassa, jolloin tätä rattaiden pysähtymisestä johtuvaa huutoa ei ollut lainkaan.

Lasten ikä ja luonne vaikuttaa myös hyvin paljon matkan laatuun. Meidänkin lapset ovat erilaisia reissaajia, poika on aina ollut hyvä automatkaaja. Tytön ollessa nyt 3,5 vuotias en lähde hänen kanssa mielellään yli kahden tunnin automatkalle. Tempperamenttiä oli jo havaittavissa kun tyttö huusi 3 kuukauden vanhana sateisen marraskuisessa Tukholmassa niin paljon, että söimme neljän päivän aikana ainakin neljä kertaa pikaruokalassa tai ruuat tuotiin hotellille jossa tyttö viihtyi mainiosti. Tätäkin reissua muistellaan nyt huumorilla, vaikka silloin oli huumori kaukana. Tosin tuota samaa huutoa olisimme kuunnelleet myös kotona. Toisaalta tyttö on nykypäivänä mukautuvampi, muuttuu suunnitelmat tai reitit viime tingassa hän ei valita.. Kun taas poika pokkuroi vastaan ja haluaisi, että mennään niinkuin oli sovittu tai miten ennen ollaan tehty.

Erilaisia matkustajia lapset ja aikuiset. Ja erilaisia matkustajia ovat perheetkin, kaikki omalla tyylillään.